Kun maailma sulkee rajansa...

Syyskuussa 2019 minuun iski matkakärpänen (yllätys yllätys) ja tällä kertaa halusin lähteä vaeltamaan uuteen maahan. Hetken ajan lueskelin blogeja ja googlailin eri vaelluskohteita, kun Nepali osui silmääni. Tuonne me lähdetään maalis-huhtikuussa! Koska meillä on mieheni kanssa tapana yhdistellä eri kohteita yhteen matkaan, päätimme lentään Nepaliin Intian kautta haaveenamme nähdä Taj Mahal auringon noustessa. Valitettavasti emme koskaan päässeet Nepaliin, koska korona-virus mullisti maailman ja olimme todella lähellä, ettemme jääneet jumiin Intiaan. Tämä postaus kertoo, miten selvisimme koronamyllerryksestä, kun koko maailma alkoi sulkea rajojaan.


Oli maaliskuun 10. päivä, jolloin lentomme lähti Helsingistä Kööpenhaminan kautta New Delhiin. Olimme ennen lähtöämme seuranneet koronan etenemistä maailmalla, mutta tuolloin Intiassa ja Nepalissa oli ainoastaan muutama tapaus, joten tunsimme olomme turvalliseksi lähteä. Kööpenhaminan kentällä viisumimme tarkastettiin ja varmistettiin, ettemme olleet Korean, Kiinan, Espanjan, Italian, Japanin tai Saksan kansalaisia. Intia oli nimittäin muutamia tunteja aikaisemmin evännyt kyseisten maiden kansalaisen pääsyn Intiaan koronan hallitsemiseksi. Koska meillä oli Suomen ja Meksikon passit, pääsimme jatkamaan matkaa ilman ongelmia.


Intiaan saavuimme seuraavana päivänä ja jatkoimme New Delhin kentältä matkaa kohti Goan rantoja. Lentokentällä oli monia ylimääräisiä check-pointeja, joissa tarkastettiin sekä passi että matkaliput ja terveystarkastus, jossa meiltä mitattiin kuume ja pyydettiin allekirjoittamaan lomake, että olemme terveitä. Onneksi olimme varanneet vaihtoon hyvin aikaan ja kerkesimme jatkolennollemme kaikista turvatoimista huolimatta. Goalla nautimme ensimmäiset muutamat päivät rannoista ja herkullisesta intialaisesta ruuasta.




Torstai 12.3 -Kun koko maailma seisahtui


Torstaina 12.3. koko matkasuunnitelmalle meni uusiksi, kun WHO julisti koronan pandemiaksi. Ensimmäisenä takaiskuna meille tuli, että Intia oli sulkemassa rajansa tulevana yönä. Meidän oli tarkoitus nauttia Goasta, lentää Nepaliin ja palata takaisin Intiaan, mutta totesimme tämän olevan mahdotonta rajojen sulkiessa. Niinpä vietimme lähes tulkoon koko päivän siirtämällä retkiämme ja lentojamme niin, että voisimme nähdä ensiksi kaiken Intiassa ja sen jälkeen lentää Nepaliin. Saimmekin kaiken yllättävän helposti järjestettyä, kunnes seuraavana päivänä Nepal ilmoitti, että se evää kaikki lentokentällä myönnettävät turistiviisumit. Enää emme siis voineet jatkaa Nepalinkaan puolelle.


Torstaina 12.3. koko matkasuunnitelmalle meni uusiksi, kun WHO julisti koronan pandemiaksi.

Jälleen kerran lähdimme miettimään, mitä tekisimme seuraavaksi. Päätimme Goalta jatkaa matkaamme New Delhiin, kierrellä sen nähtävyydet ja siirtyä illalla Agraan, jossa Taj Mahal sijaitsee. Maanantaina 16.3. jätimme Goan palmut taaksemme ja laskeuduimme New Delhiin, jossa meitä oli vastassa kuljettaja sekä opas. Opas kierrätti meitä muutamissa New Delhin nähtävyyksissä, jonka jälkeen ajoimme kolme tuntia kohti Agran kaupunkia. Olimme innoissamme, että aamun koitteessa pääsisimme näkemään Taj Mahalin!


New Delhi, Intia
Kaikesta huolimatta oli upeaa tutustua paikalliseen elämään!

Samana iltana klo 22 matkanjärjestämme lähetti meille viestin, että Intian hallitus on sulkenut kaikki turistikohteet. Päätimme kuitenkin herätä aamulla ja varmistaa, että sulku koski jo seuraavaa päivää ja niinpä kellomme herätti meidät tiistai aamuna klo 5.


Kävelimme oppaamme kanssa kohti Taj Mahalin portteja, jossa meitä vastaan tuli monia kaupustelijoita, jotka ilmoittivat Taj Mahalin olevan suljettu. Porteille päästessämme näin todellakin oli ja pettymyksemme oli valtava. Päädyimme tuijottamaan Taj Mahalia hostellin kattoterassilta muiden surullisten turistien kera. Opas kertoi meille, että tämä on kolmas kerta Taj Mahalin historiassa, kun portit on suljettu ja kaksi edellistä kertaa ovat liittyneet sota-aikoihin. Koska kaikki nähtävyydet olivat sulkeutuneet, ajoimme samana iltana takaisin New Delhiin ja päätimme palata takaisin Suomeen niin pian kuin mahdollista.


Päädyimme tuijottamaan Taj Mahalia hostellin kattoterassilta muiden surullisten turistien kera.
Päädyimme tuijottamaan Taj Mahalia hostellin kattoterassilta muiden surullisten turistien kera.

Kun lentoja alkoi peruuntumaan ja lockdown lähestyä...


Palaaminen Suomeen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäisenä päätimme ottaa yhteyttä Air Indiaan, joka oli paluulentomme lentoyhtiö. Koko illan yritimme tavoittaa heidän asiakaspalveluaan ja kun vihdoista viimein pääsimme läpi, asiakaspalvelija ilmoitti, ettei hän pysty tekemään varauksellemme mitään, koska se on buukattu kolmannen osapuolen kautta. Laitoin saman tien viestiä Flightfinderin asiakaspalveluun ja yritin tavoittaa heitä puhelimitse, mutta turhaan.


Tuona päivänä saimme myös tiedon, että Suomi on sulkemassa rajojaan, joten monia lentoja oli peruuntumassa. Totesimme, että tilanne alkaa olemaan aivan eri tasolla kuin muutamaa päivää aikaisemmin, joten päätimme ostaa uudet lentoliput Suomeen niin pian kuin mahdollista.


Onneksemme löysimme TODELLA edulliset Qatar Airwaysin lennot tulevalle lauantaille ja olimme helpottuneita, että nyt meillä olisi paluulento kotiin. Aamulla kuitenkin heräsin sähköpostiviestiin, joka ilmoitti, että 12h aikaisemmin ostettu lentomme oli peruttu ja he ovat alustavasti siirtäneet meidät sunnuntain lennolle. ''Tämä ei ole mahdollista'' toistimme toisillemme yhä uudestaan ja uudestaan.


Kun olimme toipuneet alkushokista, päätimme lähteä lentokentälle ja käydä siellä puhumassa sekä Air Indian että Qatarin asiakaspalvelijoille, jos pystyisimme siirtämään lentomme aikaisemmaksi. Me molemmat tiesimme, että mahdollisuudet sunnuntain lennon toteutumiseen olivat melko pienet emmekä halunneet jäädä jumiin Intiaan, joka läheni lockdownia. Tämän lisäksi Suomen ulkoministeriö lähetti meille päivittäin viestejä, että meidän tulisi palata Suomeen niin pian kuin mahdollista eli tilanne oli menossa vain pahempaan ympäri maailman.


Lentokentällä suuntasimme lentoyhtiöiden osastolle, koska itse lentokentän sisälle (edes check-iniä tekemään) pääsi vain henkilöt, joiden lento oli lähtemässä viiden tunnin sisällä. Harmiksemme Qatarilla ei ollut edustusta, joten suuntasimme Air Indian tiskille. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen, virkailija ilmoitti meille, että koko paluulentomme on peruttu ja seuraava lento Intiasta Helsinkiin olisi näillä näkymin huhtikuun alussa. Nyt olimme siis tilanteessa, ettei meillä ollut paluulentoa takaisin Suomeen. Totesimme virkailijalle, ettemme halua odottaa huhtikuun alkuun ja hän peruutti lippumme.


Nyt olimme siis tilanteessa, ettei meillä ollut paluulentoa takaisin Suomeen.

Lentokentällä oli monia länsimaalaisia samassa tilanteessa kuin me ja monet päätyivät ostamaan tuhansien eurojen arvoisia lentolippuja päästäkseen kotiin. Jutellessamme muutamien ruotsalaisten kanssa, saimme tietää, että Tukholmaan olisi lähdössä seuraavana aamuna Qatarin lento. Tuolloin tuumimme, että jos vain pääsemme Tukholmaan asti niin sekin on parempi kuin jäädä New Delhiin.


Halusimme kuitenkin varmistaa Helsinkiin menevien lentojen tilanteen ja pyysimme erästä matkanjärjestäjää tarkastamaan, milloin olisi seuraava lento Helsinkiin. Huomenna aamulla, hän ilmoitti. Mahtavaa!!! Paljonkohan paikat kyseiselle lennolle maksavat? Virkalija naputti summan laskimeen ja hyvä, kun laskimmessa riitti tila kaikille nollille. Lippujen hinta yhteensä oli 330 000 rupia eli noin 4000 euroa. Kiitimme virkailijaa tiedosta ja päätimme selvittää suoraan Qatarilta mahdollisuutta saada paikat samalle lennolle hieman edullisemmin.


Goalla pystyimme onneksi nauttimaan rannoista ja kauniista maisemista eden muutaman päivän.


Gotta the love the paperwork


Kun pääsimme lentokentältä hotellille, lähdimme etsimään kauppaa, josta saisimme ostettua SIM- kortin, jotta meidän olisi helpompi soitella eri asiakaspalvelunumeroihin, varsinkin, jos joutuisimme jäämään Intiaan pidemmäksi aikaa. Suomessa olemme tottuneet marssimaan R-kioskille ja ostamaan prepaidin muutamissa minuutissa. Intiassa prosessi on hieman monimutkaisempi.


Ensiksi, meidän piti löytää kauppa, joka myy SIM- kortteja, joka löytyi pienen ostoskeskuksen toisen kerroksen kapealta käytäviltä. Siellä kaupan omistaja ilmoitti, että tarvitsemme SIM- korttia varten passikuvan, passin sekä kopion passista. Onneksi avuksemme näiden asioiden hoitamiseen riensi pieni poika, joka johdatti meitä paikasta toiseen, kunnes meillä oli kaikki tarvittavat asiakirjat. Noin kolmea tuntia myöhemmin olimme saaneet kaikki paperit kuntoon ja SIM- kortin aktivoitua. Gotta the love the paperwork.



Tästä alkoi vimmattu soittelu Qatar Airwaysin asiakaspalveluun. Linjat olivat niin ruuhkautuneet, että monia kertoja puhelu katkaistiin yllättäen ja kun yritin soittaa numeroon takaisin, vastauksena kuului: ''the number you have dialed, is currently unavailable''. Useita tunteja myöhemmin pääsimme lopulta läpi ja ai että sitä riemun hetkeä, kun kuulimme miesäänen, joka sanoi ''Qatar Airways, how may I help you?'' Selitimme miehelle, että lauantain lentomme oli peruuntunut ja haluaisimme siirtää lentomme seuraavalle päivälle. Mies näpytteli hetken aikaa tietokonetta, kunnes ilmoitti, että hän on varannut meille paikat seuraavan aamun lennolle klo 940. OLIMME NIIN HELPOTTUNEITA! Huomenna illalla olisimme kotona.



Esteistä selvitty? Ei vielä.


Tämä on se hetki, kun varmasti ajattelette, mahtavaa he selvisivät! Valitettavasti meillä oli vielä muutama mutka matkassa. Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin seuraavana aamuna, jotta meillä olisi varmasti aikaa kaikkiin ylimääräisiin turvatarkastuksiin ennen lähtöportille saapumista. Suuntasimme kohti lähtöselvitystä ja ojensimme virkailijamme passimme. Sir, please step aside. Mitä vielä voisi oikein tapahtua?!


Odottelimme kiltisti sivummalla noin 10min, kun kolme eri virkailijaa soittelivat puheluita ja tarkastelivat passejamme. Hetken kuluttua kysyin, mikä on oikein ongelma? He vastasivat, että heillä on tieto, että ainoastaan Suomen passilla pääsee palaamaan Suomeen nyt, kun Suomi oli edellisyönä sulkenut rajansa. Yritimme selittää heille, että miehelläni on Suomen sekä EU:n pysyvä oleskelulupa ja hänellä on oikeus palata kotiin.


Meidän sanamme ei kuitenkaan riittänyt ja he pyysivät odottamaan rauhallisesti sivussa. Itse kuitenkin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja soitin Suomen suurlähetystöön Intiassa. Sieltä sain kiinni edustajan, jolle selitin tilanteemme ja sen, että lentomme oli lähdössä 1,5h päästä. Annoin puhelimen virkailijalle, joka puhelun jälkeen suostui tulostamaan lähtökortimme, mutta pyysi lähettämään heille kirjallisesti tiedon, että oleskeluluvan haltija saa palata Suomeen.


Sir, please step aside. Mitä vielä voisi oikein tapahtua?!

Turvatarkastuksesta päästyämme soitin uudestaan suurlähetystöön pyytääkseni lentoyhtiön vaatimaa virallista dokumenttia, mutta epäonneksi kyseinen konsuli ei enää ottanut vastaan puheluita. Sain kuitenkin assistentilta sähköpostiosoitteen, johon kiireellisesti näpyttelin viestin. Päätin laittaa samaisen viestin myös Ulkoministeriön päivystyssähköpostiin, koska tuolla hetkellä lentomme lähtöön oli ainoastaan aikaa tunnin verran.


Kun boarding lennolle alkoi, en ollut saanut vastausta vielä kumpaankaan sähköpostiini. Kun sitten näytimme passimme ja tarkastuskorttimme, kuulimme jo tutuksi tulleen lauseen ''sir, please step aside''. Huokaisimme syvään. Jäisimmekö kentälle vain sen takia, että lentoyhtiöllä ei ollut virallista tietoa, että Suomen oleskeluvan haltija saa palata kotiinsa? Samaisena hetkenä kännykkäni piippasi, Ulkoministeriö vastasi lakipykälän kera!! Näytin lakipykälän virkailijalle, lähetin viestin edelleen lentoyhtiön edustajille ja viiden minuutin kuluttua istuimme lentokoneen sisällä omilla paikoillamme.


Olimme matkalla kotiin. Ja tulemme pysymään kotona, kunnes matkustaminen on jälleen turvallista. Matkailun kaipuuni kuitenkin on tullut jäädäkseen. Lue tähän liittyvä postaus täältä.