Monikulttuurisen parisuhteen resepti

Olemme seurustelleen meksikolaisen mieheni kanssa pian viisi vuotta, joista lähes koko ajan olemme asuneet yhdessä. Emme todellakaan tehneet yhteisen elämämme aloitusta helpoksi, sillä muutin hänen luokseen oltuamme kuukausia erossa reissatessani ympäri Australiaa. Sen lisäksi, että opettelimme tuntemaan toisiamme, opettelin myös takaisin suomalaiseen elämäntapaan. Alussa kävimmekin läpi jokaisesta parisuhteesta tuttuja elementtejä; raha, ruuanlaitto ja kotityöt.


Suomalaisena itsenäisenä naisena minun oli todella vaikea hyväksyä mieheltäni rahallista avustusta, vaikka olinkin Australiasta saavuttuani työtön. Tätä yritin kompensoida tekemällä enemmän kotitöitä. Kaupassa käydessämme huomasin nappaavani halvimmat tuotteet hyllyiltä, kun mieheni taas halusi ostaa kalliimpia vaihtoehtoja.


Oma päiväbudjettini Australiassa oli ollut minimaalinen ja söin vuoden päivät käytännössä makaroonia, jauhelihaa ja puuroa, kun taas mieheni oli tottunut lounastamaan ulkona ja panostamaan raaka-aineisiin. Ensimmäinen parisuhdesoppa oli valmis ja kävimme kiivaita keskusteluja siitä, miten minun mielestäni pienet säästöt auttavat pidemmällä tähtäimellä ja hän oli sitä mieltä, että meillä on varaa laittaa muutama euro enemmän laadukkaampaan ruokaan.


Meille kaupassa käynti meni parisuhdetestistä, kunnes löysimme palvelun, jonka kautta pystyimme tilaamaan ruuat valmiiksi pakattuina kauppakasseihin! Näin tiesimme tarkkaan kauppalaskun hinnan ja pystyimme keskustelemaan elintarvikevalinnat kotisohvalla eikä maitohyllyn edessä. Jos teillä kaupassa käynti aiheuttaa vuosisadan riidat, suosittelen kauppakassia lämpimästi!


Me molemmat R A K A S T A M M E juustoja!

Itse rakastan suomalaista kotiruokaa ja ensimmäisinä viikkoina saavuttuani Australiasta tein miehelleni makaroonilaatikkoa, lihapullia ja kanakastiketta. Hänen kasvatukseensa kuuluu syödä aina lautanen mukisematta tyhjäksi, mutta muutamien viikkojen päästä aloin ihmettelemään, kun hän aina lisäsi suolaa mausteeksi ja kieltäytyi kauniisti, kun yritin ehdottaa, että tekisin jotain ruokia uudestaan. Tässäpä siis ensimmäinen vinkki monikulttuuriseen parisuhteeseen: kysy, älä oleta tai niin kuin mieheni sanoo ’’trust and verify.’’


Olin tehnyt sen virheen, että oletin hänen pitävän suomalaisista kokkauksistani ja aloin epäilemään, että kyse on jostakin vakavammasta haasteesta parisuhteessamme, kun hän ei halunnutkaan syödä kanssasi jauhelihakastiketta ja perunaa. Loppujen lopuksi kysyin häneltä suoraan, mistä kenkä oikein puristaa. Vastaus oli, ettei hän varsinaisesti pidä kokkauksistani, mutta kyllä hän niitä nälkäänsä syö. Keskustelun aikana selvisi, että hänen mielestään suomalaiset ruuat ovat melko mauttomia, koska hän on meksikossa tottunut mausteisiin, chiliin ja korianteriin.


Helpotukseni oli suuri, sillä olin jo pääni sisällä käynyt läpi vaihtoehtoja parisuhdeterapista eroon. Kyse olikin vain mauttomasta ruuasta!


Onkin tärkeää ymmärtää, että monet ruuat ovat sidonnaisia kulttuureihin ja perhearvoihin. Monet ruuat vievät meidät takaisin lapsuuteen ja nämä muistot tekevät tietyistä ruuista meille tärkeän ja erityisen. Esimerkiksi aina, kun syön makaroonilaatikkoa, palaan takaisin perheeni luo koulupäivän jälkeiselle illalliselle. Mieheni kuitenkin näkee vain epämääräisen vuuan makaroonia ja jauhelihaa, jossa ei ole kunnolla mausteita. Tämän ymmärrettyäni minulle aukeni kokonaan uusi maailma (sekä parisuhteellemme että kokkauksilleni) ja aloin itse totuttelemaan tulisempiin ruokiin ja uusiin makuihin. Tässä siis toimivaksi todettu reseptini monikulttuuriseen parisuhteeseen:


Aimo annos rakkautta

Kourallinen avoimuutta sekoitettuna ymmärryksellä

Puoli litraa kuuntelua, jonka jälkeen muutama desilitra kysymyksiä

Hippunen epävarmuuden sietämistä

Muutama lusikallinen kokeilunhalua

Anna kohota ja hiljalleen tekeytyä, kunnes kaikki ainesosat ovat sulautuneet herkullisesti yhteen.



Ruisburgeri jalopenosalsalla
Ruisburgeri jalopenosalsalla; kahden maailman fuusio

Nykyään kokkailuni on aivan eri luokkaa kuin muutama vuosi sitten ja keittiöstäni löytyy aina chilejä, korianteria ja limeä. Yhdistelemme paljon sekä suomen että meksikon makumaailmoja ja syömme esimerkiksi ruisleipää jalopenosalsalla nimeltä pico de gallo ja perinteisen jauhelihakeiton uudistamme ruuaksi nimeltä caldillo.


Toinen vinkkini onkin löytää tapaino kahden eri kulttuurin välillä ja muokata niistä teidän monikulttuuriselle parisuhteelle toimiva paketti. Pidä myös mielessä, että ruoka on tapa vaalia omaa kulttuuria eli muista kunnioittaa toisen makumieltymyksiä. Välillä jopa käyttämämme kieli vaikuttaa ajatusmaailmaamme. Lue lisää täältä.


Ruokarytmi versus päivärytmi


Suomessa painotetaan aamiaisen tärkeyttä ja oma päiväni ei käynnisty kunnolla, jollen saa hiilihydraatti- ja proteiinipitoista aamupalaa tunnin sisällä heräämisestäni. Tämän lisäksi olen tottunut syömään noin kolmen neljän välein ja keventämään annoskokoa iltaa kohden.


Meksikossa puolestaan aamu aloitetaan pääsääntöisesti kahvilla ja ensimmäinen kunnon ruoka saatetaan syödä vasta lounaalla. Illallinen on yleensä tuhti, jotta nälkä ei yllätä heti aamusta. Näiden kahden aivan eri ruoka- ja päivärytmin yhdistäminen oli TODELLA haastavaa ja nykyäänkin aiheuttaa silloin tällöin kinaa parisuhteessamme.


Meidän monikulttuuriselle parisuhteelle paras tapa on ollut sopia, milloin tulemme syömään yhdessä. Aamulla, kun heräämme, kyselemme toistemme nälkätilanteen ja jos mieheni ei ole vielä nälkäinen, teen yleensä itselleni kevyemmän aamupalan, esimerkiksi kaurapuuroa. Mieheni puolestaan syö keksin ja juo kupin kahvia ja lounasaikaan syömme yhteisen ''aamiaisen.''


Riippuen päivästä sovimme, monen aikaan syömme seuraavan kerran, jotta molemmat voivat suunnitella päivän urheilut ja menot etukäteen. Olen huomannut näiden pienten tapojen käyttöönoton jälkeen, että parisuhteemme voi paremmin ja oma stressini kokkailun aikatauluttamisesta on vähentynyt. Tulen yleensä kiukkuiseksi nälkäisenä, joten kinastelun määrä on ollut myös laskussa!


Kuten kaikissa perheissä, myös monikulttuurisessa suhteessa tulee keskustella avoimesti. Monikulttuurisessa parisuhteessa on kuitenkin tärkeää ymmärtää toisen rutiinien ja tapojen taustat eikä tyrmätä niitä. Se, että tekee asioita erilailla ei tarkoita, että niitä tekee väärin. Kun ymmärtää toisen ajatusmaailmaa ja on valmis kehittämään omaa kulttuuriälyä, on mahdollista luoda uniikki parisuhde (ja herkullisia reseptejä)!



Tortilla, taco, burrito... Herkullisella lapsella monta nimeä, mutta nämä ovat tacoja!